Suloista suklaata

No, tein minä peiton lisäksi jotain muutakin jouluksi itse, nimittäin suklaakonvehteja :) Olen saanut joskus karamellikirjan lahjaksi, ja siinä on aika kivoja ohjeita. Tein kahdenlaisia konvehteja, vaniljakinuskitäytteisiä konvehteja sekä kaneli-kardemummatryffeleitä. (paitsi että kinuskikonvehdit loppuivat jo ennen joulua, kun tein ne niin aikaisin...) Suklaiden väsääminen on oikein kivaa puuhaa, kun sille ottaa aikansa :) Se, millä konvehdeista saisi vielä parempia, olisi suklaan temperoiminen. Pitäisi vaan hankkia lämpömittari, jotta se onnistuisi kotioloissa edes jotenkin. Temperoinnissa suklaa kuumennetaan, jäähdytetään ja kuumennetaan uudestaan, ja kaikilla vaiheilla on oma lämpötilansa. Temperoitu suklaa säilyy paremmin, eikä harmaannu. Ohje temperointiin löytyy esim. täältä. 

Vaniljakinuskikonvehdit:

1 1/2 dl kuohukermaa

1 1/2 dl fariinisokeria

1 vaniljatanko 

200g maitosuklaata

konvehtivuokia

Valmista ensin kinuski. Laita kerma ja fariinisokeri paksupohjaiseen kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja kaavi kattilaan siemenet, heitä mukaan myös halkaistu tanko makua antamaan. Keitä kerma, fariinisokeri ja vaniljatanko melko paksuksi kinuskiksi. (paksumpaa kinuskia on ehkä vähän helpompi käsitellä konvehdeissa kuin juoksevaa) Poista vaniljatanko ennen jäähdyttämistä. Jäähdytä kunnolla jääkaapissa. 

Valmista seuraavaksi suklaakuoret. Voit käyttää kaupasta saatavia foliovuokia, itse käytin lahjaksi saamiani silikonisia karkkivuokia, joista konvehdit saa helposti irti. Sulata (temperoi) suklaa. Sivele suklaata ensin yksi kerros vuokiin (esim. teelusikan varren kärjellä) ja laita jääkaappiin jähmettymään. Kun suklaa on kunnolla jähmettynyt, sivele seuraava kerros. Kerroksia saa sivellä 3-4, jotta kuoresta tulee riittävän paksu. 

     

Kun kuoret ovat valmiita, pursota niihin kinuskia. Kuoret saa täyttää yli puolivälin, jotta kuoret saa vielä kunnolla suljettua suklaalla. (itse täytin ehkä vähän liian täyteen, mutta sain kuitenkin ihan hyvin suljettua konvehdit) Pursota tai valuta konvehdeille "kannet" suklaasta ja laita jääkaappiin jähmettymään. 

Kaneli-kardemummatryffelit:

1 kanelitanko

1 tl kardemummansiemeniä

1 1/2 dl kuohukermaa

1 tl hunajaa

200g maitosuklaata

175g maitosuklaata (tai tummaa suklaata) kuorruttamiseen

Murskaa kanelitanko ja kardemummansiemenet kevyesti ja kiehauta ne kerman ja hunajan kanssa kattilassa. Anna kerman maustua vähän aikaa ja hienonna sillä aikaa suklaa veitsellä melko hienoksi rouheeksi. Kiehauta maustettu kerma uudelleen, siivilöi siitä mausteet pois ja kaada kuuma kerma kulhossa olevaan suklaarouheeseen. Sekoita, kunnes kaikki suklaa sulaa ja seos on sileää ja kiiltävää. Jäähdytä massa ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa.

Ota kovettuneesta tryffelimassasta palloraudalla tai lusikalla pieniä palloja ja pyöritä ne käsin hiukan pyöreämmiksi. Tässä vaiheessa kannattaa olla ripeä, jotta massa ei ehdi kauheasti sulaa käsien lämmössä. Voit laittaa tryffelipallot vaikka jääkaappiin vielä ennen kuorruttamista. Sulata (ja temperoi) kuorrutussuklaa. Kasta tryffelipallot sulaan suklaaseen ja koristele haluamallasi tavalla (esim. mantelilastut, nonparellit, raesokeri...) Kuorrutuksessa voi käyttää apuna vaikka pieniä lusikoita. Jähmetä konvehdit huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa.

Jämälangat käyttöön: eläinpeitto

Joululahjojen itse tekeminen jäi viime jouluna varsin vähäiseksi, mutta yhden lahjan sain sentään tehtyä syksyn aikana! Eläinpeitto valmistui "Neulo, virkkaa, kirjo jämälangoista" -kirjan idealla. Tilkkumallit ovat siis suoraan kirjasta otettuja, nimitilkku kuitenkin itse suunniteltu ;) Tämä oli myös ensimmäinen intarsia-kokeilu, ja ilahduin huomatessani miten helppoa se onkaan! En ole tullut tarttuneeksi tekniikkaan, kun olen jostain syystä luullut sen olevan vaikeaa :]

Langat ovat pääosin 7 veljestä- ja Nalle -paksuutta, nelosen puikoilla neulottuna. Osa langoista oli myös ohuempia ja paksumpia, joten neuleen tiiviys vaihteli jonkin verran. Se ei kuitenkaan mielestäni pahemmin haitannut. Tilkut on virkattu yhteen ja välit on täytetty virkaten, jotta tilkkuriveistä tulisi yhtä leveitä. Jatkoin kirjan ohjetta vielä vähän  pidemmälle ompelemalla peiton takapuolelle flanellikankaan, jotta peitto pysyisi paremmin kuosissaan, eivätkä päälle kirjotut langat niin helposti takertuisi ainakaan takapuolelta ja lähtisi vetämään. Samalla pääsin käyttämään syksyn ompeluteknologia -kurssin suosikkiani: kulmapäärmeen ompelemista ;)

Ensimmäiset tilkut :)

Kaikki tilkut koossa ilman takakangasta

Ja takakangas kiinnitettynä

Pakkaspäivän katkarapukeitto

Ystäväni innoittamana päätin kokeilla katkarapukeiton tekemistä! Sävelsin oman versioni, josta tuli oikein maukasta ja hieman tulista pakkaspäivään sopivasti :) Tämä on helppo, hyvä ja nopea tehdä ihan arkenakin! Soveltuu varmasti hyvin myös alkupalakeitoksi. Valkoviiniä ei tähän keittoon tullut, koska sitä ei sattunut taloudesta löytymään, mutta olen varma, että se sopii reseptiin. Lisäsin creme fraichen klönttinä jo hienonnettuun keittoon vispilällä sekoittaen, jolloin se jäi hieman "rakeiseksi". Kannattanee sekoittaa se myös sauvasekoittimella, jotta keitosta tulisi vielä samettisempaa. Myös vuohenjuusto sopii tähän keittoon :)

Ainekset:

1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
500g tomaattimurskaa
1/2 litraa kalalientä
1 prk (200g) creme fraichea
1-2 pussia (á 180g) katkarapuja
suolaa, pippuria
chiliä maun mukaan
mausteita maun mukaan (esim. basilika)
(1-2 dl valkoviiniä)
(vuohentuorejuustoa)

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne kattilassa oliiviöljyssä. Lisää chilimauste ja basilika. Jos käytät valkoviiniä, lisää se ja tomaattimurska ja anna hetki kuplia. Muutoin lisää tomaattimurska ja kalaliemi ja anna kiehahtaa. Ota kattila liedeltä ja soseuta keittoa hieman sauvasekottimella ja laita kattila takaisin liedelle. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Lisää creme fraiche. Anna pulpahtaa ja lisää sitten jäiset (tai sulat) katkaravut keittoon ja kiehauta vielä pikaisesti. Katkarapuja ei kannata keittää liian kauan, etteivät ne sitkisty. Nauti hyvän leivän kanssa!